Meiltä kysyttiin oltaisiinko me kiinnostuneita kertomaan meidän fuksisyksystä. Koska me ollaan ne ylisuorittajafuksit, täytyihän tämäkin haaste sitten vastaanottaa.

“Kolmas fuksivuosi toden sanoo”
-Eelis Hyvärinen

Virallisesti meidän yliopistotaival alkoi 27.08., mutta otettiin kuitenkin varaslähtö tämänkin suhteen ja järjestettiin muutamia tapaamisia jo ennen sitä (tämä kuvastaakin hyvin meidän ylisuoriutumista). Tiesimme, että tuutoreiden järjestämä picnic oli tulossa tiistaina, päätimme itse järjestää myös tuona ensimmäisen viikon maanantaina oman picnicin, sillä emme olleet kukaan valmiina kohtaamaan tietotekniikan luentoa yksin (ja voi mitä päänsärkyä tuo tietotekniikka tulikin tuottamaan meille). Ja niin ennen luentoa kokoonnuimme fuksien kesken sorsapuistoon, minne meitä piti tulla juuri ja juuri 15 fuksia, mutta lopulta meitä olikin se 50. Siitä sitten yhdessä valuttiin päätalolle kuuntelemaan utan rosvosta kauhutarinoita.

Ensimmäiset viikot olivat hektisiä, mutta samalla niin ihania. Ensimmäisen viikon päätteeksi soittelin äitini kanssa ja linkkasin hänelle sen pätkän meistä, jossa oltiin päästy uutisiin pääpäiväpiknikiltä (oli muuten kova). Äiti siinä sitten minulle muistuttelikin, että opiskelijaelämään olisi hyvä sisällyttää kuitenkin myös se opiskeleminen. Nyt näin joululoman alkaessa voinkin todeta, että ei hätää äiti. Kyllä tässä on tullut opiskeltuakin kaiken maailman kaspit, kasorientit ja kaslomit.

“Alkuun oli jännää ja jopa raskasta kun tapas äärettömästi ihmisiä ja pyöri kaikissa tapahtumissa. Nyt kun on kuitenkin päässyt sisälle OKA:an, niin tuntuu upeelta olla tässä ihanassa porukassa, jossa voi olla täysin oma itsensä.”
-Meeri Heikkinen

Kuten jokaisessa Tampereen opiskelijatapahtumassa, myös TREYHEMissä edusti OKAn fuksit (ja muutama vanhus).

Tapahtumia on ollut äärettömän kattavasti, varmasti ihan jokaiseen makuun. Oli kyseessä sitten OKAn, EDUn tai ihan vaan kaikkien opiskelijoiden menot, niin on tummansinisiä haalareita vilkkunut fuksien toimesta siellä sun täällä (suuren suuri kiitos vaan meidän EDUstaja Annit ja haalaritiimi, jotka hommasivat meille haalarit niin hyvissä ajoin<33). Meidän fuksit on mm. yöpynyt etupäässä happrolippujen telttajonossa, osallistunut ennätysmäärällä kastajaisiin ja muodostanut kovan haastajan Generikille.

“Päädyin happrojen jatkoilta ambulanssilla selviytymisasemalle, jossa vietin sitten yöni. Ei siinä muu sitten auttanu, kun seuraavana päivänä suoraan hipsiä pianotunnille. Eipähän ollut pitkä matka yliopistolle.”
-Muuan fuksi

Silti meistäkin “ylisuoriutujista” löytyy niitä, ketkä ei aina jaksa tai halua ihan kaikkeen osallistua, ja se on enemmän kuin okei! Aina ei tarvitse kaikkialle revetä, varsinkin kun syksyllä on muutenkin niin paljon uutta ja ihmeellistä menoa. Ympäriltä olevilta ihmisiltä löytyy paljon ymmärrystä ja rentoja meiningeitä, jotka eivät sua unohda vaikka et joka tapahtumassa olisikaan! Kyydissä on pysynyt myös ne, jotka välillä ovat jääneet kotisohvalle.

Muuan fuksi yritti noudattaa Sakun mottoa pikkujoulurissellä, mutta ei onnistunut tässä yhtä mallikkaasti.

“Ihan iisisti tänään, pari keimoo ehkä”
-Saku Koski-Vähälä, ennen pikkujouluristeilyä

“En edes harkitse jatkoja.”
-Hanna Rahkonen, aina ennen kuin päätyi jatkoille

Opiskelun puolesta monia on yllättänyt vapaus ja itsenäisyys, jonka voisi kuvitella ihanan vapauttavaksi. Tutuksi onkin tullut lause; Se minkä taakseen jättää, Moodlesta löytää. Jokainen fuksi on muodostanut oman selviytymistaktiikan, jonka avulla on taputellut tarvittavat kurssit. Mutta tässä on viisi vuotta aikaa (vähintäänkin) itse kullakin löytää se oma tapansa ja oppia opiskelemaan. Me selvitään kyllä! Opiskelun tökkiessä onkin hyvä pysähtyä miettimään, miksi olet päätynyt juuri tähän, opiskelemaan juuri näitä asioita. Ehkä se KASP2 osoittautuukin yllättävän tarpeelliseksi joskus tulevaisuudessa opettajina toimiessamme.

Aina ei kaikki ei mene kuin Strömsössä, siitä on kokemusta. Jos jokin menee vikaan, niin opeille vaan viestiä. Jos kurssi-ilmoittautuminen unohtuu, niin opeille vaan viestiä. Jos tentti ei anna kirjautua, niin viestiä… Kaikki järjestyy, kuhan vaan laittaa järjestymään! Viestejä laittaessa muistakaa kuitenkin, että vaihtoehto “Vastaa kaikille” on todellakin sitten vastaus kaikille. Sitä me fuksit tässä olemme harjoitelleet, mutta toisaalta eipä kaikki vanhemmat vuosikurssitkaan tätä vielä hahmota.

Happrojonossa onpi tunnelmaa (OKAlaisten telttoja oli peräti kolme jonon kärjessä, ja muutama rohkea tuli ilman telttaa).

“Käytetään toisiamme hyväksi”
-Jaso Valtonen ja Satu Tammekann toisilleen, kun luentopäiväkirjaa kirjotti

“Välillä ei edes tajua opiskelevansa yliopistossa, kun katsoo tätä opeopiskelijoiden touhuu.”
-Muuan fuksi

Taideteos EDUapproilta muuan fuksista.

Suurin yllätys oli okalaisten henki. Monesti sitä kuulee, kuinka yliopisto-opiskelu on niin kovin itsenäistä ja kukaan ei ole pitämässä huolta sinusta, muuta kuin sinä itse. Voin vaikka vannoa, että asia ei päde meidän luokanopettajien kesken. Toisista pidetään huolta! Oi OKA joka onkin niin ihana, on muodostunut jokaiselle fuksille enemmän kuin vähemmän tietynlaiseksi perheeksi. Jokaisella on oma henkilökohtainen suhde perheenjäseniä kohtaan, mutta vastaanotto on ollut yhtä lämmin ja hurmaava jokaiselle fuksille. Kiitos siitä kaikille OKA:laisille, niin vanhemmille vuosikursseille, kuin meille fukseillekin.

“Jos ei fuksivuosi muuten ole ikimuistoinen, niin ainakin tuli koluttua yhdeksän OKA:laisen lattiat, sohvat ja sängyt lävitse kun ei vielä ollut omaa kämppää alla. OKA-perhe huolehtii kyllä.”
-Jesse Sonninen

Tsemppiä vaan tulevat fuksit, teillä tulee olemaan ylisuoriutujatuutorit.

FUKSIT Hanna Rahkonen, Jesse Sonninen & Satu Tammekann

Kilit urheasti pelaamassa Härkiä vastaan, melkein säästyttiin murskatappiolta.