Historia

OKA ry:n historia on täynnä vaiherikkaita käänteitä. Historia alkaa käytännössä Hämeenlinnan seminaarin alkuajoilta eli vuodesta 1919 mikä tekee OKA ry:stä eittämättä vanhimman ainejärjestön Tampereen yliopistossa. Historiassa meidät on tunnettu paremmin nimellä:

  • Hämeenlinnan Alakansakouluseminaarin Toverikunta
  • Hämeenlinnan Seminaarin Oppilaskunta
  • Hämeenlinnan Seminaarin Ylioppilaskunta

Vuonna 2012 OKA ry siirtyi Hämeenlinnasta Tampereelle.

Lyhyt historia 1919-2012

Hämeenlinnan alakansakouluseminaarin toverikunta perustettiin 6.9.1919 Hämeenlinnassa. Perustamiskirjassa hyväksyttiin yleisesti Seminaarin toverikunnaksi kutsutun opiskelijayhdistyksen säännöt, jotka Aukusti Salo hyväksyi omalla allekirjoituksellaan. Toverikunnan perustaminen tapahtui Suomessa, joka oli perin nuori ja sitä varjostivat sekä sisäiset että ulkoiset levottomuudet.

Toverikunta perustettiin opiskelijoiden omaksi järjestöksi, joka huolehti uusista opiskelijoista, heidän majoituksestaan, kanttiinitoiminnasta, päivystämisestä seminaarin aulassa, viihtyvyydestä opinnoissa, juhlien järjestämisestä sekä toimi linkkinä henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Toverikunta piti omaa oppilasruokalaa, jossa opiskelijat ruokailivat ja järjestivät erilaisia tilaisuuksia ja kahvitarjoilua. Lisäksi toverikunnan nimissä lähetettiin opiskelijajoukkueita erilaisiin kisoihin ja mittelöihin aina runonlausunnasta joukkuevoimisteluun. Opiskelijat olivat tuohon aikaan poikkeuksetta mukana toverikunnan toiminnassa ja opiskelijoille annettiin erilaisia vastuutehtäviä liittyen aina seminaarin arjen pyörittämiseen tai vaikkapa piimän hakemiseen paikallisesta osuusmeijeristä.  Seminaarissa oli myös muitakin järjestöjä tai kerhoja, kuten kristillinen kerho Cristikka, Hämeenlinnan seminaarin Kipinä ja mm. Ortodoksinen järjestö. Toverikunta julkaisi omaa Kynttilä – lehteään ja Cristikka omaa Valkokukka- lehteään. Usein näitä julkaisuja tehtiin käsivoimin, puuväreillä värittäen jopa 12 eri numeroa vuodessa.

Sotiemme jälkeen Hämeenlinnan alakansakoulun seminaarin toverikunnan nimi muutettiin Hämeenlinnan seminaarin oppilaskunnaksi. Oppilaskunta jatkoi uudella lipullaan ja nimellään, mutta jatkoi edelleen niitä samoja pieniä ja suuria askareita, joita toverikuntakin oli aikoinaan järjestänyt. Suomen seminaarit mittelivät usein keskenään talvipäivillä, joissa lajeina oli mm. keihäänheitto, kiekonheitto, erilaisia viestijuoksuja, kuulantyöntöä ja pituushyppyä. Lisäksi oli mittelöä taiteenlajeissa: runonlausunnassa, piirtämisessä, valokuvaamisessa, maalaamisessa, lausunnassa. Sen aikaiset talvipäivät poikkesivat suurissa määrin siitä mitä ovat nykypäivän Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n Talvipäivät. Oikeastaan ainoa yhtäläisyys on pelkästään se, että ne järjestetään edelleen opettajia kouluttavissa laitoksissa ympäri Suomea. Mainittakoon, että erilaiset raittiusaatteet ja järjestöt elivät vielä tuolloin omaa kulta-aikaansa.

Hämeenlinnan seminaarin oppilaskunta muutti nimeään 9.3.1972 Hämeenlinnan seminaarin ylioppilaskunnaksi ja 7.2.1972 vahvistettiin uudet viralliset säännöt Seminaarin opettajakunnan kokouksessa. Opettajakunnan puolesta säännöt vahvisti Seminaarin silloinen rehtori Jussi Isosaari. Ylintä päätäntävaltaa käytti yleiskokous ja toimeenpanovaltaa johtokunta, joka tunnetaan nykyisellään paremmin nimellä yhdistyksen hallitus. Lisäksi johtokunnan työskentelyyn osallistui Seminaarin kuraattori, jolla oli puheoikeus. Ylioppilaskunnassa toimi edelleen paljon kerhoja: Cristikka, Seminaarin kipinä, Näytelmäkerho ja kamerakerho. Lisäksi ylioppilaskunta rahoitti paljon erikoistujia, kuten seminaarin suullisen esitystaidon- ja musiikin erikoistujia, jotka anoivat Seminaarin ylioppilaskunnalta toiminta-avustusta, aivan kuten nykyäänkin. Kauttaaltaan 70- luku oli suurta politisoitumisen aikaa, mikä alkoi näkyä myös Seminaarin ylioppilaskunnan toiminnassa kasvavana edunvalvontana ja opintoasioihin puuttumisena.

Vuonna 1989 Hämeenlinnan Seminaarin ylioppilaskunta muuttui nimeltään OKAksi eli Opettajankoulutuslaitoksen Ainejärjestöksi. Ainejärjestönä OKA on osa Tampereen ylioppilaskunnan ainejärjestöjä ja alkoi saada rahoituksensa vuosittaisilla toiminta-avustushakemuksilla Tampereelta. Kerhoja oli edelleen mukana toiminnassa 90- luvun taitteessa: Cristikan ja Kipinän lisäksi oli mm. luontokerho Kuukkeli ja Putikka, joka vaali englantilaisen pubitikan jaloja perinteitä. 2000- luvulla OKA ry:ssa on toiminut monenlaisia kerhoja: kulttuurikerho kultivo, elokuvakerho Rosebud, Luontokerho Kuukkeli ja edelleen vanhimmat ja perinteikkäimmät Cristikka ja Kipinä.

Mukailtu Jaako Vuorion puheesta 2012.