Kun kerron, että olen ollut sijaisena valmistavalla luokalla, joka koostui pääosin ukrainalaisista oppilaista, minulta kysytään lähes aina näitä kysymyksiä: “Miten sä opetit, kun teillä ei ollut yhteistä kieltä? Mitä te oikeastaan teitte koulupäivien aikana? Miten käsittelitte sotaa? Oliko oppilailla traumoja sodasta?”. Tässä blogitekstissä avaan vastauksia näihin kysymyksiin, sekä kerron laajemmin sijaisuuskokemuksestani valmistavan opetuksen sijaisena. 

Työskentelin valmistavan opetuksen opettajan viransijaisena syksyllä 2022 kuuden viikon ajan. Minulle tarjottiin työtehtävää, sillä olen tehnyt aiemminkin sijaisuuksia kyseisessä koulussa. Keväällä 2022 alkaneen Ukrainan sodan takia valmistavia luokkia on muodostettu ympäri Suomea nopeaa tahtia. Tämä toki tarkoittaa sitä, että luokille tarvitaan useita opettajia, joilla ei ole paljoakaan ennakkotietoa koko valmistavasta opetuksesta. Näin kävi juuri minulle, valmistava opetus oli itselle todellakin täysin uusi asia, en muista, että siitä olisi sen kummemmin mainittu missään vaiheessa luokanopettajaopintoja. Olin kuitenkin saanut kuulla opiskelijakaveriltani paljon vinkkejä valmistavaan opetukseen (ja erityisesti ukrainalaisten opettamiseen) liittyen, sillä hän oli ollut muutaman kuukauden sijaisena valmistavan opetuksen opettajana keväällä 2022. Otin sijaisuuden vastaan jännityksestä kankeana, mutta motivoituneena. 

Luokallani oli kahdeksan oppilasta 3.–6.luokilta, joista seitsemän olivat ukrainalaisia (kaikki ukrainankielisiä) ja yksi oli venäläinen (venäjänkielinen). Itse en puhu sanaakaan ukrainaa tai venäjää, joten tärkeänä osana opetusarkea oli koulunkäynninohjaaja, joka puhui sujuvasti sekä suomea että venäjää. Ukrainan kieli on niin lähellä venäjän kieltä, että ukrainankieliset ymmärtävät venäjää. Opetuksen pääpainona oli opettaa oppilaille suomen kieltä sekä suomalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta. 

Sillä valmistavan luokan muodostuminen tuli yhtä yllätyksenä sekä koulun opettajille, että koulun johdolle, valmistavaa luokkaa varten ei ehditty sen suuremmin valmistautumaan koulun puolesta. Luokassamme ei ollut valmiina mitään tarvikkeita eikä materiaaleja. Sillä valmistava opetus on hieman harvinaisempi opetuksen muoto, eikä koulussa kollegoillakaan ollut paljoakaan tietoa valmistavan opetuksen toteuttamisesta, muun muassa oppimateriaalit tuli luoda käytännössä tyhjästä. Suunnittelimme käytettävien oppimateriaalien tilaukset yhdessä luokan oman opettajan sekä S2 opettajien kanssa. Suurena tukena olivat myös koulun rehtorit, muut opettajat ja ohjaajat, jotka olivat valmiina auttamaan kaikissa eri pulmatilanteissa. 

Suuri osa oppilaista olivat olleet valmistavassa opetuksessa jo keväästä 2022 lähtien, joten ihan nollasta ei tarvinnut lähteä. Kuitenkin alussa piti hieman kartoittaa oppilaiden osaamista. Oppilaat osasivat tervehtiä suomeksi sekä luetella numerot 1–10 ja viikonpäivät. Aluksi minulla ei ollut mitään tiettyjä raameja tai materiaaleja, joiden avulla olisin lähtenyt alkuun, vaan päätin sitten aloittaa vaan joistakin sanoista, jotka oppilailla tulevat vastaan joka päivä kouluarjessa (sääsanat, koulutarvikkeet, ruokailusanastoa, oppiaineita jne.). Vähitellen koulupäivien ja eri oppituntien rakenteet alkoivat loksahdella paikoilleen ja etenimme ensimmäisten viikkojen jälkeen jo lukujärjestyksen mukaisesti. Valmistavan opetuksen lukujärjestykset erosivat muiden 3.–6.-luokkien lukujärjestyksistä siten, että valmistavalla luokalla ei ollut englantia ja ruotsia eikä uskontoa. Nämä tuntipaikat korvasimme suomen kielellä. Pidimme myös noin kerran viikossa lukutunnin, jossa oppilaat saivat lukea pädeiltä kirjoja venäjän/ukrainan kielellä. 

Luokassa oli selkeät rutiinit ja jokainen viikko oli aika lailla samanlainen. Joka aamu käytiin yhdessä läpi päivän lukujärjestys. Käytin paljon visuaalisia keinoja päivän rakenteen hahmottamisessa. Sain oppilailta positiivista palautetta, kun he saivat olla oppilasmäärältään pienemmässä luokassa ja tulla siellä paremmin kohdatuksi. Oppilaat tykkäsivät käydä koulussa ja pääosin he nauttivat kouluarjesta. 

Jokaisella oppitunnilla oli jollakin tavalla eriyttämistä, sekä ylös- että alaspäin eriyttämistä, jo siitä syystä, että oppilaita oli neljältä eri vuosiluokalta. Matematiikassa jokainen teki oman luokkatason oppikirjan mukaan tehtäviä ja etenimme sillä tavoin yhtenevässä järjestyksessä, että kaikki tekivät samanaikaisesti esimerkiksi yhteen- ja vähennyslaskutehtäviä, eikä siten että jotkut laskevat kertolaskuja ja jotkut jakolaskuja. Tämän avulla pystyin välillä pitämään myös yhteisiä opetustuokioita ja toiminnallisia tunteja, kun kaikki opiskelivat samaa teemaa yhtä aikaan. Myös suomen kielessä osaamiseroja oli paljon ja sen mukaan myös tuli antaa hieman eritasoisia tehtäviä oppilaille. Pienen ryhmäkoon avulla oppilaiden yksilöllinen huomioiminen ja auttaminen tehtävien tekemisessä oli paljon helpompaa, kuin suuremmissa ryhmissä.   

Valmistavan opetuksen tarkoituksena on opettaa oppilaille kielitaitoa ja tarvittavia koulussa toimimisen taitoja, jossa isona osana on sosiaalinen näkökulma, eli yhteisössä toimiminen ja muiden oppilaiden kanssa kommunikoiminen. Inkluusion tavoitteiden toteutumista ei voitu heti lähteä täysin toteuttamaan, sillä aluksi oppilaiden tuli opetella suomen kielen perusteita. Sillä kielen oppimista tapahtuu myös paljon informaaleissa tilanteissa, pyrkimyksenä olikin mahdollisimman pian saada oppilaita tutustumaan myös muihin koulun oppilaisiin. Kun lähdimme muiden opettajien kanssa pohtimaan yhteisiä tunteja muiden luokkien kanssa, alkuun luontevimmiksi tunneiksi osoittautuivat taito- ja taideaineet, kuten liikunta. Ehdimme sijaisuuteni aikana toteuttaa yhden liikuntatunnin yhdessä toisen luokan kanssa ja saman luokan opettajan kanssa ehdimme myös suunnitella metsäretkeä loppusyksylle, jonka toteutua jäi sijaisuuteni jälkeiselle ajalle. 

Opettajana lähtökohtinani opetukseen olivat turvallinen, vastaanottavainen ja lämmin oppimisympäristö. Opetuksen ja oppimisen tavoitteet tulivat tärkeysjärjestyksessä toisena, sillä vaikka oppilailla ei olisi erityisiä traumaattisia kokemuksia sotaan liittyen, omasta kotimaasta pakenemisessa ja uuden maan tapoihin sopeutumisessa on jo varmasti ollut tarpeeksi haasteita. Ensisijaista oli se, että jokaisella oppilaalla olisi turvallinen olo koulussa ja että jokainen tulisi kohdatuksi omana itsenään.  

Sodan teemojen käsittely jäi pintaraapaisuksi, vaikka olin suunnitellut käyväni aihetta oppilaiden kanssa kattavammin. Kuitenkin valmistavan opetuksen opettaja oli ehtinyt pitää vanhempainillan ennen sijaisuuteni alkua, jossa oli ilmennyt, että oppilailla ei olisi erityisiä traumoja sodasta. Käsittelimme sotaa osana muita yhteiskunnallisia asioita muun muassa Lasten uutisten avulla.  

Oppilaat osoittivat joka päivä kiitollisuutta siitä, että saavat tulla kouluun ja olivat hyvin motivoituneita ja energisiä oppilaita. Tämä auttoi minua opettajana jaksamaan ja suunnittelemaan oppilaille rutiinien ympärille monipuolisia ja vaihtelevia oppitunteja. 

Vaikkakin sijaisuus vaati paljon suunnittelua (kyllä, pääosin työajan ulkopuolella), oli se kaiken sen arvoista. Opin sijaisuuden aikana niin paljon, esimerkiksi siitä, mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa, kun on oma luokka (materiaalihankinnat, tilavaraukset, omat ja oppilaiden tunnukset sähköisiin palveluihin jne.). Lisäksi opin oppilailta paljon siitä, miten Suomen koulutusjärjestelmä eroaa Ukrainan ja Venäjän koulutusjärjestelmästä. Kummassakin maassa auktoriteettien asema on edelleen hyvin korkealla ja numeerista arviointia toteutetaan joka päivä. Suomalainen koulujärjestelmä tuntui oppilaista hyvin erilaiselta ja vapaammalta, joka varmasti osaltaan vaikutti paljon siihen, että he nauttivat olostaan koulussa. 

Koen, että ottaessani vastaan valmistavan opetuksen sijaisuuspestin, tein yhden parhaista päätöksistä elämässäni. Minut otettiin lämpimästi vastaan osaksi kouluyhteisöä, opettajien, oppilaiden sekä muun kouluhenkilökunnan osalta. Sijaisuuden aikana vahvistui entisestään se, että haluan tulevaisuudessakin työskennellä kasvatuksen ja koulutuksen parissa. Mikäli teille tulee vastaan jokin vastaava mahdollisuus ottaa vastaan pidempi sijaisuusjakso, suosittelen ottamaan sen vastaan. Jää sijaisuudesta sitten hyvä tai huono jälkimaku, pidemmän ajan sijaisuuksissa oppii opettajan työstä sekä itsestään niin paljon, että se on sen kaiken arvoista.  

Jos haluat tietää lisää valmistavan opetuksen järjestämisestä, materiaaleista tai saada vertaistukea, suosittelen tutustumaan Facebookissa “VALOA! Maahanmuuttajien valmistava opetus” -ryhmän sekä Instagramissa @valm_iina -käyttäjätiliin, näistä olen saanut paljon omaan opetukseeni vinkkejä ja materiaaleja. Toki myös minulta voi kysyä, mikäli jokin mietityttää valmistavaan opetukseen liittyen, kerron mielelläni! 

ValmO terkuin, 

Juliaana Kivi  

5. vuosikurssin okalainen 

TG jullakivi 

OKA ry vapaa-aikatoimihenkilö / alumnitoimihenkilö 2022 

Oppimateriaalivinkkejä valmistavan opetuksen alkuun:  

Suomen kieli: Tähtijengi 1–2 (ladattavissa ilmaiseksi osoitteesta https://dialogikasvatus.fi/material/1-2-kirja/), Luen. Kirjoitan. Opin. 1 & 2, Matkaopas: Kirjaimista sanoihin, Matkaopas: Sanoista lauseisiin 

Matematiikka: Kymppi-kirjasarja (selkokielisempiä tehtäviä), Matsku-kirjasarja 

Muut oppiaineet: Päivänselvää-kirjasarja (meillä oli käytössä ympäristö- ja yhteiskuntaopissa sekä historiassa) 

Lisälukemista: 

Kyrö-Ämmälä, O. & Arminen, K. (2020). Opettajia monenlaisille oppijoille – inklusiivisia luokanopettajia kouluttamassa. Teoksessa M. Takala, A. Äikäs & S. Lakkala (toim.) Mahdoton inkluusio? : tunnista haasteet ja mahdollisuudet. PS-kustannus. 

Opetushallitus. (2015). Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet 2015. Määräykset ja ohjeet 2015:49. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetukseen_valmistavan_opetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2015.pdf  

Roiha, A. & Polso, J. (2018). Onnistu eriyttämisessä : toimivan opetuksen opas. PS-kustannus.